Toista osaa pukkaa :D Olisin kirjoittanut jo aikaisemmin ellei tuo plogin ulkoasu olisi vienyt kaikkea aikaani. Kuvat ovat yhtä huonoja, kuin aiemminkin, koska otin ne ennen kuvanlaadun korjaamista. Inspiraatio oli taas kateissa, joten eipä tästä kummoinen tainnut tulla.

 

Kari alkoi vierailla Aitinan luona yhä useammin. Sisälle taloonsa Aitina ei uskaltanut Karia kuitenkaan päästää, sillä talo oli yhtä pieni, kurja, röttelö, kuin silloin, kun Aitina sen rakensi.

 

 

Karin vierailuajat eivät riippuneet vuorokauden ajoista. Mies saattoi pölähtää kyläilemään jopa keskellä yötä. Eikä Aitina tietenkään kehdannut ajaa komeaa miestä pois, josta piti niin kovasti.

 

Useimmiten tapaamiset venyivät niinkin pitkiksi, että Aitinan, joka työskenteli tällä hetkellä yövuorossa, joutui lähtemään taas väsyneenä töihin. "Nähdään myöhemmin!" Kari huikkasi naisen perään.

 

Jatkuvat yökukkumiset tietenkin vaikuttivat työpanokseen eikä pääsyä pois yövuoroista näkynyt. Potkut alkoivat jo lähestyä uhkaavasti. "Jos Kari vielä kerrankin herättää minut keskellä yötä..." Aitina kirosi hiljaa mielessään.

 

Huonon työtilanteen vuoksi Aitina joutui vielä työskentelemään läheisen puiston baaritiskillä. Palkka oli huonoa, mutta niin oli Aitinan rahatilannekin, joten ei kai siinä vaihtoehtoja ollut.

 

Seuraavan kerran, kun Kari uskaltautui Aitinan herättämään hän sai tosiaankin kuulla kunniansa. Aitina raivosi hämmentyneelle miesparalle täyteen ääneen. "Anteeksi, anteeksi" Kari pyyteli ja yritti rauhoitella vihaista naista. "Jos kerran haluat häiritä minua pitkin yötä voisit vaikka asua täällä!" Aitina huusi sen suurempia ajattelematta.

 

"Oikesti?" Kari oli aivan innoissaan ja halasi Aitinaa oikein kunnolla "Joo, kai...." Aitina mutisi hämillään. Ei hän aivan tätä ollut tarkoittanut, mutta rakastihan hän Karia, vaikkei tämä sitä vielä tiennytkään, joten mikäs siinä.

 

Karin tuomilla rahoilla taloa suurennettiin hieman. Kari menestyi myös hyvin poliisina ja rahaa satoi. Tosin Aitinaa suretti hieman ettei ollut vieläkään uskaltanut tunnustaa rakkauttaan Karille.

 

Eräänä iltana, kun he Kari ja AItina istuivat katselemassa TV:tä kari kietoi kätensä naisen hartioille. "Aitina... minä rakastan sinua" Aitina hämmästyi miehen sanoista eikä hetkeen osannut vastata mitään. "Niin minäkin. Siis sinua" Aitina sopersi saatuaan edes osan puhekyvystään takaisin.

 

Kari veti naisen syliinsä pitkään suudelmaan.

 

Illan päätteeksi pari päätyi vielä sängyn pohalle halailemaan.

 

 

Että sellainen tarina taas :D Jatkoa seuraa, kunhan inspis taas iskee.

Eli nyt aloitan legacyni. Ensimmäinen nettiin laittamani jakso :D Pahoittelen kirjoitusten ja kuvien laatua... Pitää muuttaa kuvien laatu paremmaksi. Yritän parhaani mukaan edes suurinpiirtein noudattaa LC:n sääntöjä. Mutta pieniä rikkeitä voinee katsoa läpi sormien :)

 

Tässä näemme siis perustajan, Aitina Aoiwing (oli taas mielikuvitusta nimeä keksiessä :D). Aitinalla on, kuten näkyy, hieman poikkeuksellinen ihon, hiusten ja silmien väri. Korvatkin ovat hieman suipot, mikä ei tosin näy kovin selvästi.

 

Matkalla uuteen kotiin. Aitina istui taksissa hiljaa mietiskellen. Hän ei muistanut mitään menneisyydestään eikä perheestään. Hänen täytyisi aloittaa alusta uudessa naapurustossa ilman muistoja tai ystäviä. Pelkkä ajatuskin kauhistutti Aitinaa.

 

Perille saavuttuaan Aitina ei voinut muuta, kuin katsella tonttia kauhusta kankeana. Tilaa oli valtavasti ja rahaa tuskin lainkaan. Miten tästäkin selvittäisiin. "Pakko tässä on kuitenkin katto pään päälle saada", Aitina totesi. Rakennusmiehiin ei rahattomalla nuorella naisella kuitenkaan ollut rahaa, joten kaikki pitäisi tehdä itse.

 

Eikä mennytkään pitkään, kun tontilla oli jo epämääräinen pieni mökki pystyssä. Mitään ylimääräistä ei ollut varaa ostaa. "Kai tuo ihmisasumuksesta käy...", Aitina tuumasi.

 

Ilman rahaa ei kuitenkaan pitkälle pötkitä, joten Aitinan oli hankittava töitä sairaalasta. Ensimmäinen työpäivä oli kamala. Kaikki työntekijät tuijottivat Aitinaa, tämän oudon ulkonäön vuoksi. Yksi lääkäreistä tarjoutui myös tarkistamaan Aitinan terveydentilan.

 

Aitina ei jaksanut enää. "Ei tästä tule mitään. Kaikki pitävät minua outona. Miten ikinä voin löytää itselleni miestä, jos kaikki pitävät minuun vähintään kymmenen metrin etäisyyttä" No pakko kai sitä on silti yrittää.

 

Ja se yrityshän palkittiin. Aitina lähti kiertelemään kaupunkia eikä mennyt pitkää, kun eteen sattui varsin komea mies. Mies esittäytyi Kari Murheeksi. Mielenkiintoinen sukunimi... Voisiko tämä mies hyväksyä Aitinan?

 

"Älä katso minua. Tiedän, että näytän oudolta ja rumalta." Aitina valitti, mutta Kari vain totesi, että hänestä Aitina oli varsin kaunis.

 

Vaikka Kari oli ilmoittanut pitävänsä Aitinaa kauniina, eivät muut ilmeisesti olleet samaa mieltä. Se ei tosin Aitinaa enää haitannut, sillä hyväksyihän edes Kari hänet.

 

Illalla satoi kaatamalla, mutta sehän ei Aitinaa häirinnyt, sillä hänellä oli aivan muuta mielessä...

 

 

 

Tällainen oli siis ensimmäinen osa :D Toivottavasti piditte. Kommenttia saa (siis pitää) lähettää ja rakentava kritiikki on enemmän kuin tervetullutta. Seuraavan osan kirjoitan tässä lähiaikoina.