Kaksoset osoittautuivatkin varsin äänekkäiksi. Molemmat huuisvat ympäri vuorokauden pitäen vanhemmat kiireisinä. Eikä siihen huuton auttanut auttanut mikään. Yritettiin siinä lapsia syöttää ja kylvettää ja vaihtaa vaipat, mutta rääkyminen vain jatkui.

 

Vanhempien ajan mennessä kaksosten hyysäämiseen ei Gabrielalle jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin alkaa huolehtia itsestään. Fiksuna pikkutyttönä Gabriela maisteli vähän kaikenlaista, mutta tuli siihen tulokseen, että kissanruoka on paras.

 

Kolmen lapsen elättäminen ei tietenkään ole halpaa, joten Kari aloitti maalaamisen. Karin maalaamilla tauluilla saatiinkin hieman ylimääräistä rahaa ja perheen talous olikin jo hieman paremmalla pohjalla. Myös perheen kissat kantoivat kortensa kekoon aloittamalla työt viihdealalla.

 

Pikkulapset houkuttelivat myös tontille susia. Karilla oli monesti mennä hermot, kun sudet kaatoivat roskiksen, mutta ei hän silti uskaltanut mennä häätämään niitä pois. Ties miten vaarallisia ne ovat....

 

Koska Aitina ja Kari yrittivät kovasti huolehtia lapsista ja pitää sudet loitolla, ei kukaan huomannut, kun eräänä päivänä Shiroi pyöräytti maailmaan kolme suloista pikkupentua, jotka saivat nimet Poju, Jasu ja Helmi (valitettavasti en muistanut ottaa kuvaa). Siinä sitä sitten olikin taas vilskettä, kun kolme vilkasta kissanpentua viiletti pitkin lattioita.

 

Gabriela oli tietenkin aivan haltioissaan pienistä karvapalloista. Gabriela otti tehtäväkseen halailla jokaista pentua, jonka sai kiinni. Ajan myötä pennut oppivat kiertämään Gabrielan kaukaa...

 

Vihdoin tuli aika kasvaa. Ensimmäisenä Aleksi, josta tulikin varsin sievä (heti kun isä laski hänet sylistään ja äiti pääsi hiusten kimppuun...). Aleksi näytti myös perineen äitinsä silmien värin ja suipot korvat. Hiusten väri oli tosin peräisin isältä.                                                                                                      Luonne oli seuraavanlainen:   
sottapytty/siisti: 2
ujo/menevä: 7
laiska/toimelias: 10
vakava/leikkisä: 10
marisija/kiltti: 6

Ja sitten Helenan vuoro. Hänestä tulikin erittäin sievä. Täydellinen Aitinan kopio. Mahdollisuuksia perijäksi.
Pisteitäkin siunaatui muutama:
sottapytty/siisti: 2
ujo/menevä: 3
laiska/toimelias: 9
vakava/leikkisä: 7
marisija/kiltti: 4

 

Ja heti perään kasvoi Gabrielasta lapsi. Tarkoituksena oli järjestää hänelle syntymäpäivä juhlat, mutta se unohtui kaiken muun tohinan keskellä.

 

Perheen elämä helpottui silminnähden lasten kasvaessa. Gabriela osallistui innoissaan kotitöihin ja huolehtikin melkein kokonaan talon siivouksesta. Kaiken vapaa-aikansa hän sitten käyttikin lukemiseen. Koulukaan ei tietenkään fiksulle Gabrielalle ollut mikään ongelma, vaan läksyt tehtiin heti koulusta tultua ja numerot olivat kympin luokkaa.

 

Valitettavasti Helena vaikeutti asioita melkoisesti osoittatumalla järkyttävän uteliaaksi. Kaikki paikat piti tutkia vessanpönttöä myöten. Siinä taas riitti Aitinalla, Karilla ja Gabrielalla töitä, kun he yrittivät estää Helenaa satuttamasta itseään.

 

Siinä se osa sitten olikin. :D Valitettavasti huomasin juuri ettei minulla ole taaperokuvia Aleksista ja nyt he ovatkin jo lapsia... Harmi.

Eli nyt sain sitten väkerrettyä tämän neljännenkin osan. Lukijoita on tuskin lainkaan, että pitänee alkaa mainostaa :D

 

Perheen kurjan rahatilanteen vuoksi Kari joutui viettämään kaiken aikansa töissä. Kodin ja Gabrielan hoito jäi siis Aitinan vastuulle. Usein Aitinan olisi melkein pitänyt revetä kahtia, kun vauva kiljuu sinapit vaipassa ja kodin vesiputket osoittavat mieltä. Eikö mikään riitä?

 

Ei Karista ollut töidenkään jälkeen paljon apua, sillä raskaasta työpäivästä väsyneenä Kari paineli suoraan nukkumaan.

 

Ja kuin ei sekään riittäisi, että koti oli kurjassa kunnossa. Aitina huomasi olevansa taas raskaana. Karia se uutinen tosin ilahdutti. Jos vaikka tällä kertaa syntyisi normaalin värinen lapsi.

 

Kaiken sen häsläämisen keskellä Kari ja Aitina saivat kuitenkin sen verran omaa aikaa, että ehtivät pitää pienimuotoiset häät joulukuusen alla. Eipä siinä ollut kuitenkaan suuremmille juhlille tai häämatkalle aikaa, sillä Gabriela kiljui jo viereisessä huoneessa ja vessassa tulvi.

 

Kaikeksi onneksi tuli vihdoin ja viimein Gabrielan aika kasvaa. Gabriela tietenkin peri äitinsä suipot korvat ja meripihkan väriset silmät. Kampauskin näyttää olevan äidiltä kopioitu. Luonne oli seuraavanlainen:

sottaisa/siisti: 1

ujo/menevä: 8

laiska/toimelias: 9

vakava/leikkisä: 2

marisija/kiltti: 7

 

Ja heti perään Takku kasvoi aikuiseksi. Komea kissa Takusta tulikin, joskin pentuajan rauhallisuus ei enää pätenyt, sillä Takku osoittautuikin varsinaiseksi pikkutuholaiseksi.

 

Kaikeksi onneksi perheen rahatilanne oli kuitenkin jo parempi ja Kari pystyi viettämään aikaa myös tyttärensäkin kanssa. Ja kyllä Kari olikin innoissaan, kun pikkutytön ensimmäinen sana oli isi.

 

Olikin hyvä, että Karilla jäi enemmän aikaa perheelle, sillä Aitinan voimat alkoivat olla lopussa. Raukka parka nukahteli, jopa lautaselleen.

 

Vaimonsa piristykseksi (ja seuraksi Takulle) Kari päätti hankkia uuden kissan, joka nimettiin Shiroiksi.

 

Eipä se paljon Aitinaa auttanut vaan hän kävi entistä huolimattomammaksi. Ei siinä pitkään mennyt ennen, kuin Aitina oli saanut aikaiseksi tulipalon unohdettuaan ruoan uuniin liian pitkäksi aikaa. Onneksi kukaan ei sentään loukkaantunut.

 

Ja heti tulipalon perään tuli Aitinan synnytyksen aika. Kari oli hoitamassa Gabrielaa eikä kuullut mitään.

 

Mutta mitä ihmettä? Aitina synnytti kaksoset. Musta ihoisen pojan, joka sai nimen Aleksi ja valkoisen tytön nimeltä Helena. Toki Aitina ja Kari olivat iloisia suloisista lapsukaisista, mutta heitä huoletti silti siittäisivätkö rahat näin suuren perheen elättämiseen.

 

Kaiken lisäksi kissat päättivät myös pienestä perheenlisäyksestä....

Sain sivujen muokkaukseen liittyvät ongelmat korjattua odotettua nopeammin, joskin se vaati yhden vähä unisen yön :D Joka tapauksessa kolmas osa ilmestyy nyt. Jostakin syystä kolmannen osan kuvat ovat vielä entisiäkin huonompia, vaikka ovatkin otettu samalla pelikerralla aikaisempien kanssa...

 

Toki sillä yhdelläkin hauskalla illalla oli seurauksensa. Aitina joutui useana aamuna juoksemaan vessaan oksentamaan. "En kai minä raskaana voi olla. Ei kai yhdestä kerrasta..." Raskaustesti varmisti Aitinan pelon todeksi. "Miten ihmeessä voin kertoa Karille tästä?"

 

Valitettavasti raskaus alkoi näkyä yllättävän pian. Aitina ei vielekään ollut keksinyt, kuinka kertoa Karille. Tällä hetkellä hänellä ei ollut parempia ideoita, kuin laittaa lihomisen syyksi jatkuva syöminen. Koko ajan Aitina kuitenkin tiesi, että hänen olisi parempi kertoa kuin antaa Karin itse selvittää asia.

 

Aitinaa hämmästytti ettei mies ollut huomannut raskautta aiemmin, sillä merkit olivat jo erittäin selvät. Eräänä iltana Aitina ajatteli, että nyt tai ei koskaan ja, kun Kari tuli kotiin juuri ostamansa kissanpennun kanssa. Aitina meni häntä vastaan. "Kari kuule... kun siis... no olet varmaan huomannut, että olen lihonut aika paljon ja... Minä olen raskaana!" hermostuksissaan AItina melkein huusi viimeiset sanat. Kari ei osannut muuta, kuin tuijottaa. "Se... siis... IHANAA!" Kari riemastui Aitinan ilmoituksesta aivan silminnähden. (Kissan mielipide perheenlisäyksestä näkyy vasemmassa alakulmassa xD)

 

Hetken päästä Kari oli jo polvillaan maassa "Aitina. Tulisitko vaimokseni?" Siinä oli raskaana olevan naisen sydän vähällä pysähtyä. "Tulen, tulen, tulen" Naimisiin ei ihan vielä mennä, mutta olivathan he kuitenkin nyt kihloissa.

 

Koska rahat olivat vähissä ja lapsi tuloillaan joutui Kari viettämään töissä aikaa kaksinverroin enemmin, kuin normaalisti. Onneksi pieni kissanpentu, joka oli nimetty Takuksi, piti Aitinalle seuraa Karin ollessa töissä.

 

Vihdoin koitti synnytyksen aika. Kari ei osannut tehdä mitään Aitinan huutaessa täyttä kurkkua keskellä olohuonetta.

 

Mutta eihän siinä ollut mitään hätää ja Aitina synnytti terveen tyttölapsen. Mutta millaisen lapsen. Tytön ihonväri on MUSTA!? Äidin ihonväri on valkoinen ja isän normaali ja lapsesta tuli musta? Mitä ihmettä Aitina on syönyt raskauden aikana? Kari ei ilmeisesti ainakaan hyväksynyt lapsen omituista ulkomuotoa. "Miksi? Miksi? Mitä pahaa minä olen tehnyt, että lapsestani tuli tuollainen?" Pikku tyttö päätettiin (tai Aitina päätti) nimetä Gabrielaksi.

 

 

Ja sitten kommenttia kiitos :D

Eli olen nyt jo saanut jonkin näköisiä ongelmia syntymään sivujen hallinnan kanssa. Jostakin syystä, kun yritän muokata sivuja kaikki tekstit, joita olen jo sinne kirjoittanut katoavat. Tästä syystä kolmatta osaa saattaa joutua odottamaan aiottua pidempään. Pahoittelen.

Toista osaa pukkaa :D Olisin kirjoittanut jo aikaisemmin ellei tuo plogin ulkoasu olisi vienyt kaikkea aikaani. Kuvat ovat yhtä huonoja, kuin aiemminkin, koska otin ne ennen kuvanlaadun korjaamista. Inspiraatio oli taas kateissa, joten eipä tästä kummoinen tainnut tulla.

 

Kari alkoi vierailla Aitinan luona yhä useammin. Sisälle taloonsa Aitina ei uskaltanut Karia kuitenkaan päästää, sillä talo oli yhtä pieni, kurja, röttelö, kuin silloin, kun Aitina sen rakensi.

 

 

Karin vierailuajat eivät riippuneet vuorokauden ajoista. Mies saattoi pölähtää kyläilemään jopa keskellä yötä. Eikä Aitina tietenkään kehdannut ajaa komeaa miestä pois, josta piti niin kovasti.

 

Useimmiten tapaamiset venyivät niinkin pitkiksi, että Aitinan, joka työskenteli tällä hetkellä yövuorossa, joutui lähtemään taas väsyneenä töihin. "Nähdään myöhemmin!" Kari huikkasi naisen perään.

 

Jatkuvat yökukkumiset tietenkin vaikuttivat työpanokseen eikä pääsyä pois yövuoroista näkynyt. Potkut alkoivat jo lähestyä uhkaavasti. "Jos Kari vielä kerrankin herättää minut keskellä yötä..." Aitina kirosi hiljaa mielessään.

 

Huonon työtilanteen vuoksi Aitina joutui vielä työskentelemään läheisen puiston baaritiskillä. Palkka oli huonoa, mutta niin oli Aitinan rahatilannekin, joten ei kai siinä vaihtoehtoja ollut.

 

Seuraavan kerran, kun Kari uskaltautui Aitinan herättämään hän sai tosiaankin kuulla kunniansa. Aitina raivosi hämmentyneelle miesparalle täyteen ääneen. "Anteeksi, anteeksi" Kari pyyteli ja yritti rauhoitella vihaista naista. "Jos kerran haluat häiritä minua pitkin yötä voisit yhtä hyvin vaikka asua täällä!" Aitina huusi sen suurempia ajattelematta.

 

"Oikesti?" Kari oli aivan innoissaan ja halasi Aitinaa oikein kunnolla "Joo, kai...." Aitina mutisi hämillään. Ei hän aivan tätä ollut tarkoittanut, mutta rakastihan hän Karia, vaikkei tämä sitä vielä tiennytkään, joten mikäs siinä.

 

Karin tuomilla rahoilla taloa suurennettiin hieman. Kari menestyi myös hyvin poliisina ja rahaa satoi. Tosin Aitinaa suretti hieman ettei ollut vieläkään uskaltanut tunnustaa rakkauttaan Karille.

 

Eräänä iltana, kun he Kari ja AItina istuivat katselemassa TV:tä kari kietoi kätensä naisen hartioille. "Aitina... minä rakastan sinua" Aitina hämmästyi miehen sanoista eikä hetkeen osannut vastata mitään. "Niin minäkin. Siis sinua" Aitina sopersi saatuaan edes osan puhekyvystään takaisin.

 

Kari veti naisen syliinsä pitkään suudelmaan.

 

Illan päätteeksi pari päätyi vielä sängyn pohalle halailemaan.

 

 

Että sellainen tarina taas :D Jatkoa seuraa, kunhan inspis taas iskee.